Lundin Suomi-seuran pitkäaikainen tukija ja tekijäveteraani Anneli Matson on poissa.
Jouko Henttisen luvalla julkaisemme hänen muistosanansa Anneli Matsonille
Artikkeli aikaisemmin julkaistu: “Kirkollisia kuulumisia 1 2009″
http://www.svenskakyrkan.se/default.aspx?di=36116&ptid=0
Anneli Matson on poissa
Anneli oli alkujaan kaksikielinen suomenruotsalainen. Hänelle tulivat tutuiksi sekä Helsingin alue että Ahvenanmaa. Hyvin paljon häneen vaikuttivat kuitenkin ne vuodet, jolloin perhe, Philip ja kaksi lasta, asuivat Keniassa SIDAN:n työtehtävien vuoksi. Näiden vuosien aikana elämä muuttui suurpiirteisimmäksi. Köyhyys ja AIDS:n aiheuttama epäinhimillinen kärsimys olivat siellä jokapäiväistä elämää. Maailmalla ollessaan Anneli oli saanut ”kaikenkarvaisia” ystäviä eri maista, eri kielistä ja eri piireistä. Sellaisen vaikutelman sain. Hän oli ehkä enemmän kosmopoliitti kuin suomalainen tai ruotsalainen.
Muistan, kun olin tullut Lundin hiippakuntakansliaan töihin joulukuussa 1998, kuinka kuiskasi eräs ruotsalainen kollegani eräässä kokouksessa viitaten Anneliin: ”Ei ikinä uskoisi, että Anneli on joskus ollut ralliajaja!” En uskonut minäkään ennen kuin kysyin sitä suoraan Annelilta. Hän kertoi tutuistaan ja puolitutuistaan rallipiireissä ; Timo Lampinen ja Timo Mäkinen vilahtivat nimien joukossa. Samalla hän kertoi myös, mitä muita työtehtäviä hänelle oli elämän aikana osunut kohdalle: mm. Karairilla lentoemännän työvuodet. Viimeisin Annelin persoonallisista harrastuksista oli chi kung -ryhmät. Hän kouluttautui näiden hengitysharjoitusryhmien vetäjäksi jäätyään eläkkeelle.
Annelilla oli nopeat hoksottimet ja hän oli näppärä käänteissään. Hän oli viimeksi töissä Lundin hiippakuntakansliassa suomalaistyön assistenttina toistakymmentä vuotta ja jäi sieltä eläkkeelle vuoden 2000 alkupuolella. Omien kalenterimerkintöjeni mukaan olen tehnyt Annelista ”lähtöhaastattelun ” Kirkollisten kuulumisten numeroon 1/2000. Ne teistä, jolla on se lehti, kaivakaa se esille. Ehkä sieltä löytyy tarkempaa tietoa hänen elämästään!
Kun itse muutin Lundiin marraskuun lopulla 1998, Anneli auttoi valtavasti asunnon löytymisessä. Vuokra oli vähän kallis, mutta rivitalo-huoneisto oli fantastinen, joten päätin ottaa sen Annelin kehotuksesta. Asunto vapautui kuitenkin vasta joulukuun puolivälissä, joten Anneli järjesti minulle parin viikon väliaikaisen asunnon vanhan tuttavansa luota. Huomasin heti, että hän osasi ”fiksata” asioita ja että hänellä oli omat verkostonsa.
Joulukuun 2008 alussa sain Annelilta ja Philipiltä joulukortin, jonka Anneli oli kirjoittanut täyteen tekstiä. Hän kertoi olevansa vähän väsynyt kotitöihinsä, mutta että viimesyksyinen retriitti Arildissa oli auttanut taas vähän matkaa eteenpäin. Muistan, että Anneli oli muutenkin mukana retriiteissä uskollisena vieraana. Hän tarvitsi ilmeisesti omaa aikaa, jolloin hän sai tilaisuuden sulatella elämäntilannettaan.Vaiherikas ja vaikeakin elämä sairauksineen oli sekä antanut että vaatinut häneltä paljon.
Joulukortin tervehdyksessä syksyn kohokohta oli kuitenkin ollut 8 päivän automatka Kenian aikaisten ystävien kanssa Venetsiasta Kroatiaan ja takaisin. Hän ihasteli Adrianmeren rannikon kauneutta. Kortti päättyi sanaan ”halauksia ”.
Minä myös haluan halata. Haluan siunata Annelin elämää ja muistoa. Elämä vei tätä rohkeaa seikkailijaa maailman kolkalta toiselle. Ehkä Annelia vaivasi juurettomuus niin kuin monia muitakin ruotsinsuomalaisia. Siksi hän halusi istuttaa juuriaan taivaaseen, Isän kotiin. Rukoilen, että Anneli saisi nyt sellaisen kodin, josta ei tarvitse koskaan muuttaa pois.
Jouko Henttinen ,
Annelin entinen työtoveri
Lundin hiippakuntapappi 1998-2003
